Hymyilemällä olisin jo perillä

”Älä valita. Ala valita.” Ei tätä maailmaa eikä omaa elämää ole paremmaksi tehty valittamisella. Näinhän se on. Itse olen narissut vainka kuinka kauan, kuinka heikot käsivarsilihakset minulla on. Kunnes tajusin, että eivät ne itsestään ja varsinkaan narisemalla muutu vahvoiksi. Nyt minulla on uusi, iloinen ja todella painava ystävä, joka kulkee rappusissa ylös alas kanssani. Se siirtyy iloisesti kädestä toiseen ja muistuttaa minua siitä, että portaatkin ovat ystäviäni.

Onhan kahvakuulaakin kivempi kannella ja heitellä, kun se hymyilee takaisin, vai mitä?

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *