Oikeasti. En tiennyt, että muut eivät tienneet, että kotitrampoliinilla voi juosta. Ei siis vain hyppiä ja pomppia kuin vietäriukko, vaan juosta ja oikein kunnolla. Ihan hikiseksi ja huohottavaksi. Tehdä oikein tehokas lenkki menemättä minnekään. Tai voi sillä hölkätäkin, jos ei jaksa juosta. Ja tietenkin pomppia, jos haluaa. Mutta minä olen nimenomaan halunnut juosta. Koska trampoliinilla se on ällistyttävän helppoa ja mukavaa. Sopii ikään, kiloihin ja kuntoon katsomatta lähes kaikille.
Sisä – tai kotitrampoliinilla juokseminen on vaivatonta, kivutonta ja hauskaa. Se on ratkaisu juoksijoita vaivaaviin kulumiin ja kremppoihin. Ja se sopii lähes kaikille, joille juoksu ei syystä tai toisesta käy. Minulla kipeytyy polvet ja alaselkä kuntosalin juoksumattoa tampatessa. Asfaltti iskee ikävästi myös kehon heikompiin kohtiin. Trampoliinilla on kuin höyhentyynyllä hypähtelisi.
Olen tietämättäni harrastanut jotain yllättävän harvinaista jo vuositolkulla. Asia tuli ilmi ihan sattumalta, kun mainitsin osteopaatille juoksevani useina aamuina trampoliinilla 10 – 20 minuuttia, koska polveni eivät tykkää kovalla juoksemisesta. En viitsinyt tarkentaa, että minäkään en siitä tykkää. Koska osteopaatti ei ollut kuullutkaan moisesta, aloin kysellä muiltakin, josko trampoliinilla juoksu oli tuttua. Ei ollut. Ei yhtään. Ei edes niille, joiden kotona luurasi sisätrampoliini.
Mennään ajassa vähän taaksepäin. Tai aika paljonkin. Löysin trampoliinin joskus 70-luvun lopulla. Sitä kehuttiin kovasti jossain luontaisalan kirjassa. Sieltä luin, että jo 8 minuuttia hyppelyä vastaa 20 minuutin juoksua. Sehän vetosi minuun, tehokkuutta palvovaan pikakiitäjään, joka inhoaa juoksua.
Tai en minä inhoa juoksua. Se ei vain ole oikein koskaan sytyttänyt kunnolla vaikka olen uudelleen ja uudelleen yrittänyt. Olen aina ihaillut ohitseni kevyesti kiitäviä juoksijoita. En tarkoita nyt hölkkääjiä, jotka vaikuttavat aina yhtä hengästyneiltä kuin minä, kun yritän juosta. Gasellia en ole itsestäni löytänyt. Trampoliinin löysin ja pidin.
Nyt pääsenkin siis asiaan eli trampoliiniin, tuohon kuntolaitteeseen taivaasta. Sen päällä juostessani tunnen olevani kuin joustavasti eteenpäin tarpova maratoonari. Tai triathlonisti. Tai joku sellainen ihmeliikkuja, joka en siis oikeasti ole kuin haaveissani. Trampoliini saa askeleeni tuntumaan keveältä ja niveletkään eivät pistä pahakseen lainkaan. Juoksen välillä kovaa ja painot käsissä, välillä hitaammin ja käsiäni villisti heiluttaen, kehoani kiemurrellen. Lopputuloksena on kiihkeästi sykkivä sydän, huimasti elpynyt verenkierto ja aina yhtä piristynyt mieli. Keho tykkää. Mieli tykkää. Mie tykkään.
Joskus katson televisiota kun juoksen, välillä kuuntelen vetävää lattarimusiikkia. Kerran katsoin lintulaudan puuhakkaita vierailijoita lähes puoli tuntia. Aika kuluu trampoliinilla jotenkin ällistyttävän nopeasti, koska sillä liikkuminen on hauskaa ja vaivatonta. Eräs reippaasti ylipainoinen tuttuni sanoo, että trampoliinilla hölkkääminen on vesijuoksun lisäksi ainoa laji, jossa liikakilot eivät tunnu missään. Näin on. Trampoliinilla juokseminen tai pomppiminen on kerrassaan verraton keino lyhyessä ajassa virkistyä ja nostaa kuntoa. Sillä kyllä tämä ihan oikeasta liikunnasta käy. Ihan totta. Sen kertoo sykemittari ja oma olo.
– Etkö lyö päätäsi kattoon? En, koska pienellä trampoliinilla, jonka koko on halkaisijaltaan noin 1 -1, 5 metriä, ei oikein saa niin paljon ponnistusvoimaa, että yltäisi kovin korkealle. Hyvä niin, sillä kotitrampoliinilla on turvallista liikkua. Se on paljon jäykempi kuin joka pihan sininen jättihäkkyrä, jossa ainakaan minä en voi pomppia lainkaan voimatta pahoin.
Mistä näitä pieniä sisätrampoliineja saa? Sieltä sun täältä. Fiksu Minä olisi varmaan tehnyt diilin jonkun trampoliinimyyjän kanssa, koska sinäkin haluat juosta vaivattomasti ja kivuttomasti, vai mitä? Mutta Ei-kaupallinen Minä ei jaksa tehdä diilejä vaan kehoittaa sinua kyselemään sporttiliikkeistä ja googlaamaan trampoliineja. Hinnat eivät hirvitä ja saat jo ihan kelpo vehkeen alle satasella. Omani on kestänyt vuosia. Jos tilaa on vähän, voi pienen trampoliinin aina nostaa seinää vasten. Eihän se mikään kodin kaunistus ole, mutta se on lunastanut paikkansa kotonani muilla kuin ulkonäkö -ansioilla. Uskoisin, että tässä on kodin kuntolaite, jota tulee käytettyä.
Jos löydät hyvän trampoliinin, kerrothan siitä meille?
Et tule katumaan trampoliinilla vietettyä aikaa. Lapset ja koiratkin tykkäävät siitä. Kunto kohenee kohisten ja olen aivan varma, että trampoliini hoitaa mielenterveyttä loistavasti. Se vähentää masentuneisuutta taatusti yhtä hyvin ellei paremmin kuin reipas liikunta.
Ylöspäin joustavassa liikkeessä on jotain vastustamattoman ilostuttavaa.
Trampoliinijuoksu on hauskaa. Kokeile vaikka!
 |
| – Etkö halua, että kuvaan sinua videopätkälle, kysyi tämän kuvannut henkilö. Ei kiitos, sanoin minä, sillä sattumalta näkemäni videopätkä Jukka Pojasta pomppimassa trampoliinilla sai minut luopumaan ajatuksesta. Eiköhän se jutun idea näy tästä ihan riittävästi. |
Yksi vastaus
Vaikea oli löytää. Urheiluliikkeissä ei minitramppaa löydy. Ehkä olet Marika tosiaan aikaasi edellä, onkohan liikkeissä ensi keväänä? No, nyt kuitenkin netistä tilasin kohtuuhintaisen Gymstickin minitranpan (hobbyhall).