Pasta kuuluu keittää mahdollisimman väljässä vedessä jotta siitä tulisi ilmava ja irtonainen. Paitsi tässä reseptissä. Nyt tehdään pannupastaa, jossa lähes kaikki tehdään toisin kuin yleensä. Tulos on ällistyttävän herkullinen suhteessa vaivannäköön. Tai oikeammin sen puutteeseen. Pannupasta on nykyajan terveellinen ja salamannopea pyttipannu kun sen tekee gluteenittomasta riisipastasta ja runsaasta lehtikaalisilpusta. Sitruunan raastettu kuori antaa annokselle hurmaavan tuoksun ja maun keveyden.
Sain maistaa muunnelmaa tästä hittireseptistä taannoin Lontoossa. Ystäväni meni naimisiin nousevan kokkitähden Anna Jonesin kanssa ja yksi liiton monista siunauksista on ollut taivaallisen herkulliset ateriat. Nuoren naisen keittokirja A Modern Way to Eat on osoittautunut vallan mainioksi ja vaikka harvoin teen mitään reseptin mukaan, monet Annan ohjeet kyllä houkuttelevat tekemään niin.
Tämän annoksen salaisuus on laajapohjaisessa ja kannellisessa paistinpannussa, jonne saat pastat vaakasuoraan. ja loput ainekset pastan päälle. Pastan on tarkoitus imeä itseensä vesi, mausteet ja kasvisten maut ja kypsänä olla mehevä ilman valuttelua yms. Veden määrän kanssa kannattaa olla tarkkana ja tarpeen mukaan lisätä sitä vain vähän kerrallaan ettei lopputulos ole liian vetinen.
3 vastausta
Kiitos pastaohjeesta Marika. Menee ehdottomasti kokeiluun ☺ t. Eeva
Kiva kun kiinnosti! Toivottavasti maistuu!
Kiitos blogistasi. Reseptit juuri minulle sopivan yksinkertaisia ja kirjoitukset niin mukavia. t. Sinikka